Tavoitteena olisi saada koira tekemään jotakin tiettyä käyttäytymistä, mutta haluttua lopputulosta ei näytä syntyvän. Toistoja on kertynyt jo suuria määriä, eikä haluttu asia yksinkertaisesti tule esiin. Syytä ei tunnu löytyvän ja pahimmassa tapauksessa kaikki osapuolet alkavat turhautua. Asialle voi todennäköisesti tehdä paljonkin, mutta jostakin syystä huolellisen suunnittelun sijaan moni muu asia tuntuu mielekkäältä kokeilla ensin. Kokeellinen hetki johtaa pian onnistumisprosentin laskuun, epäselvään toteutukseen ja usean muun käyttäytymisen vahvistumiseen, kuin itse tavoitekäyttäytymisen. Yksi tavallinen takkuamisen kohde on kriteeri.

Kriteeri on se eksakti asia, jonka tapahtuminen johtaa vahvisteeseen > yksinkertaisimmillaan esimerkiksi pidemmällä istumisen harjoittelussa koiran pepun osuessa maahan kuuluu palkkiosana ja koira saa ruokapalkkion. Harjoituksen alussa moni koira tarvitsee pienemmän kriteerin, eli vähemmän oletettua käyttäytymistä; jo istumista kohti niiaaminen riittää vahvisteen saamiseksi. Muistamisen arvoista on, että meidän käsityksemme kriteeristä on hyvin yleisesti aivan erilainen kuin koiran käsitys; hyvä kouluttaja ymmärtääkin katsoa asiaa koiran näkökulmasta ja huomaa nopeasti, mitä koira harjoituksesta itseasiassa ymmärtää. Kriteerin hallinta edellyttää, että koiran ohjaaja osaa muodostaa juuri tähän koulutustilanteeseen ja tälle eläimelle sopivan kriteerin, tunnistaa täyttyneen kriteerin sen nähdessään, pitää siitä kiinni sopivan aikaa ja muokata sitä tarvittaessa. Ei siinä sinänsä mitään, sillä kriteerin teoria on oikeastaan aika yksinkertainen käsittää; valitse tavoitekäyttäytyminen ja suunnittele sen aktivoimiseksi tarvittavat välivaiheet, eli kriteerit. Pyrimme sitten luomaan kokonaan uutta käyttäytymistä tai rakentamaan ulottuvuutta jo luotuun käyttäytymiseen, on tämä asia yhtä lailla aktiivinen. 

Pari sanaa aiheen ympäriltä, jotta tulevan asian pureskelu muuttuu helpommaksi; käyttäytymiseen liittyy useita ulottuvuuksia, kuten käyttäytymisen kesto, määrä, voimakkuus ja latenssi. Käyttäytymisen kesto paljastaa kuinka kauan koira osaa esimerkiksi istua paikoillaan. Jos taas mittaat kuinka monta toistoa koira pystyy tekemään jotakin käyttäytymistä yhdellä vahvisteella, mittaat käyttäytymisen määrää. Voimakkuus liittyy siihen, kuinka paljon jo opetettu käyttäytyminen kestää koettelua ennen kuin se alkaa sammua (hävitä näkyvistä) ja latenssilla tarkoitetaan aikaa vihjeen ja tavoitekäyttäytymisen alkamisen välissä. Kun uutta käyttäytymistä luodaan, eikä siihen vielä liity paljoakaan ulottuvuuksia, puhutaan käyttäytymisen pienoismallista. 

Kriteerin tulisi olla yksioikoinen – se ei saa sisältää kerrallaan kuin yhden opittavan asian. Jos koulutat koiralle täysin uutta käyttäytymistä tapahtuvaksi, et kouluta siihen samaan aikaan vaikeuttavasti vihjesanaa tai kestoa. Jotta voit kouluttaa koiran käyttäytymiseen latenssia, kestoa tai esimerkiksi lisätä käyttäytymisen määrää, tulisi käyttäytymisen olla ensin luotu pienoismallina ja tapahtua luotettavasti, jonka jälkeen uusia ulottuvuuksia lähdetään lisäämään pienissä paloissa kriteerin sisään.

Kriteeri on hyvin pieni asia; siihen ei mahdu toista kriteeriä samalla hetkellä. Tämän hetken kriteerin tunnistaminen ei välttämättä ole helppoa varsinkaan silloin kun harjoitus on jo edennyt. Alkuvaiheessa on ehkä helppoa sanoa esimerkiksi koiran harjoitellessa kuonolla käteen koskettamista, että ensimmäinen kriteeri on koiran istuminen edessäsi ja toinen kriteeri on, että koira istuu edessäsi ja vilkaisee tarjoamaasi kättä kohti. Jos harjoitus on edennyt jo pidemmälle, esimerkiksi ketjuttuneissa käytöksissä kuten lelun viemisessä koriin, täytyy tämänhetkisen kriteerin tunnistamiseksi tarkastaa alusta asti, ovatko kaikki vaiheet koiralla hallussa ja onko sinne huomaamattasi ilmestynyt jokin vahingossa lisäämäsi kriteerin sirpale, joka tekee harjoittelusta nyt ongelmallisen.

"Kriteeri on hyvin pieni asia; siihen ei mahdu toista kriteeriä samalla hetkellä."

Hyvän kriteerin tunnistat siitä, että koira onnistuu kriteerin täyttämisessä. Jos tarjoat toistuvasti koiralle harjoitusta jossa se ei onnistu täyttämään kriteeriä, voit päätellä kriteerin olevan liian haastava. Muodosta pienempi kriteeri. Hyvä muistisääntö on, että ei ole liian pientä käyttäytymistä vahvistettavaksi. Kriteeri esimerkiksi makuuasennossa leuan lattiaan laskevalla koiralla voi kasvaa puoli senttiä kerrallaan ja riittää silti käyttäytymisen edistymiseen ja toisaalta vastaavasti niinkin pieneltä tuntuva kuin sentin kriteeri, voi olla samalle koiralle samalla harjoituskerralla liian vaikea. Harjoituksen hankaloituessa on ehdotonta ajan ja energian säästämistä helpottaa kriteeriä oikomisen sijaan. Vaikka näyttäisikin että onnistuisit oikomaan, lopputulos tulee todennäköisesti kuitenkin rytinällä alas ennemmin tai myöhemmin, koska luodun käyttäytymisen pohja ei ole riittävän vakaa ja välivaiheet hallittuja. Käyttäytymisen ulottuvuudet eivät riitä tukipilareiksi jos ne on koulutettu puutteellisesti. LIsäksi harjoitusympäristön yleistäminen  eli eri ympäristöissä harjoittaminen on jo käyttäytymisen pienoismallin kohdalla tarpeellista. Koirat ovat sillä tavalla hassuja eläimiä, että niiden ymmärrys kotona suoritettavasta käyttäytymisestä ei automaattisesti siirry kaikkiin ympäristöihin, vaan kotona luodut kehykset käyttäytymisen tapahtumiselle täytyy monesti esitellä muualla uudelleen. Kyvykkyys yleistämiseen on yksilöllinen ja toiset koirat tunnistavat tietyssä ympäristössä tehdyt harjoitukset eri ympäristöissä toisia nopeammin. Jos koira harjoittelee ensimmäistä kertaa uudessa ympäristössä, kriteerin laskeminen edellistä harjoituspaikkaa aikaisempiin vaiheisiin on järkevää ikäänkuin asian uudelleen esittelemiseksi ja mieleen muistuttamiseksi. Ympäristön häiriöt voivat myös vaivata koiraa siinä määrin, että koira ei pysty samaan suoritukseen kaikissa ympäristöissä. 

Eläimen oppiessa onnistumiset ovat se tärkein asia; käytännössä kriteerin helpottaminen niin helpoksi, että eläin onnistuu aina ja kaikissa tilanteissa. Tämä on oppimisen perusedellytyksiä. Käyttäytymisen kehittymiseksi onnistuneiden suoritusten tulisi olla 80-90% riippuen harjoitellusta tehtävästä - mitä enemmän, sen parempi! Keskeneräisten tehtävien jankkaaminen ”kyllä se vielä sieltä tulee”-ajattelulla on opittavan asian kannalta tuhoisaa. Myös "tehdään vielä viimeinen toisto oikein"-ajattelu laskee monesti prosentuaalisesti onnistuneiden toistojen määrän alhaiseksi. Koira oppii jokaisella toistolla - ei vain sillä viimeisellä.

Kriteeri on yleensä sopiva ja harjoitus kaikin puolin onnistunut silloin, kun koira lähtee uuteen suoritukseen heti saatuaan edellisen palkkion. Voidaan puhua sujuvasta kouluttamisesta. Jos palkkion ja sen jälkeen alkavan uuden käyttäytymisen välissä oleva viive kasvaa, harjoittelussa on todennäköisesti koiralle jokin motivaatiota heikentävä tekijä, kuten epäselvä kriteeri tai vähäarvoinen palkkio. Osalla koirista into säilyy liian vaikeasta kriteeristä huolimatta, mutta käyttäytymiseen ilmestyy erilaisia roskakäyttäytymisiä - siis ylimääräistä tekemistä, joka ei varsinaisesti kuulu harjoitukseen. Tällaisessa tilanteessa voidaan päätellä, että kriteeri mättää ohjaajan ajatuksista huolimatta. Kriteeristä pirun kriteerin tekeekin juuri sen haastava hallittavuus. Muuttuuko kriteeri harjoituksen edetessä kouluttajalle tunnistamattomaksi eli sisältääkö se jotakin muutakin kuin oli tarkoitus? Kuinka monta toistoa olet jo kouluttanut vahingossa kriteerillä, jota sinun ei ollut tarkoitus käyttää? Oppiko koira haluttua asiaa tai oppiko se jotakin muuta? Ehkä sekä että. Varmaa on vain, että koira oppii sitä mitä sille opetit.

Hyvä uutinen on, että kriteerit pitävät meidät koulutuspuuhailijat kurissa; ennalta suunniteltu ei ole puoliksi vaan lähes kokonaan tehty ja sekä kouluttaja että koira välttyvät ihmetyksiltä kun kouluttaja ymmärtää, että kriteerit tulisi miettiä jo etukäteen. Tavallisin syy ”tätä kukaan ei ole koskaan koiralleni onnistunut kouluttamaan”- lauseen taustalla on liian korkeat kriteerit useammalta kuin yhdeltä asiaa kouluttamaan alkaneelta. Ehkä juuri siksi, että kriteerin hallinta on paitsi kouluttamisen perusajatuksia, myös yksi yleisimpiä kouluttajan ajatusvirheitä käytännön koulutusjuttuja tehdessä. Siksi sen voi ehkä sanoa olevan toisinaan melko pirullinen kriteeri, sillä en väärinkäyttöön osaavakin kouluttaja aina välillä kompastuu.

© 2018 Jenny Jalonen. Tekstin käyttäminen vain luvalla.

© 2018 Jenny Jalonen