Suojeluharrastus ei ole väkivallan ydinongelma
Oikeutta Eläimille-eläinoikeusjärjestön 24.2.2021 julkaisema, salakuvattu videomateriaali suomalaisesta suojelukoiraharrastamisesta nousi julkaisupäivänään laajasti otsikoihin Suomen mediassa. Materiaali sisälsi videoita koirien väkivaltaisesta kohtelusta joidenkin Saksanpaimenkoiraliiton alajaostojen koulutuksissa. Videoilla koiriin kohdistettiin liiton jäsenten ja ainakin yhden liitolla kouluttautuneen maalimiehen toimesta väkivaltaa, jonka ei pitäisi koskaan kuulua koiran koulutukseen tai kasvattamiseen. Samankaltaista toimintaa on saatu videoitua usealta paikkakunnalta ja eri treeniryhmien toimesta.
​
Materiaalit sisälsivät esimerkiksi kohtauksia, joissa koirien kauloissa olevia piikkipantoja revittiin väkivaltaisesti. Lisäksi koiria lyötiin kouluttajan opastuksella päähän, potkittiin ja roikotettiin kaulapannasta ilmassa. Osalla videoista käytettiin sähköpantaa, joka sai koulutustilanteessa olevat koirat kiljumaan ja yrittämään pakoa. Välillä pakeneminen ja kaikki vaihtoehtoinen käyttäytyminen estettiin sitomalla koira useaan kireään hihnaan. Kaikki tämä näytti tapahtuvan videolla esiintyvien ihmisten yhteistoimin.
​
Saksanpaimenkoiraliitto on keskeyttänyt kaikki koulutuksensa toistaiseksi asian selvittämiseksi, ja asian ympärillä tapahtuu paljon. Näiden alajaostojen toimista on yritetty tehdä ilmoituksia aikaisemminkin ja on erinomaista, kuinka tämä tärkeä asia on saatu käsittelyyn. Esimerkillistä toimintaa asiaa aktiivisesti ratkaisemaan pyrkineeltä koirankouluttajalta ja eläinfysioterapeutilta Tiina Kuusistolta.
​
Videoilla esiintynyt väkivalta on nyt suuren yleisön tiedossa ja Oikeutta Eläimille-järjestön Suojelukoirat-niminen kampanja on näkyvästi esillä. Järjestö jakaa kampanjasivullaan allekirjoitettavaksi vetoomusta, jossa vaaditaan Kenneliittoa asettamaan alan kokeet ja kilpailut tauolle, kunnes koulutuksen järjestäjät voivat uskottavasti osoittaa, että harjoitustavat ovat muuttuneet pysyvästi. Vetoomuksessa vaaditaan myös eläinsuojeluviranomaisia ottamaan harjoitukset tehovalvontaan. Epäilyksen kohteena olevien harjoitusten tehovalvonta olisi ilman muuta tarpeellista tulevaisuudessa, samoin toiminnan keskeyttäminen kunnes väkivallan voidaan todentaa päättyneen.
Väkivalta on aina väärin, eikä näiden videoiden varjon alla voida puhua koulutusmenetelmistä tai koiraharrastamisesta. Videoilla nähdään pala samankaltaista ilmiötä, kuin esimerkiksi Auschwitzin keskitysleireillä: riittävän monen ihmisen yhteinen illuusio tarpeellisista toimintatavoista antaa käsittämättömän väkivallan kierteen alkaa, jatkua ja edelleen voimistua. Tämä ilmiö on iänikuinen, ihmislajin toistuva ongelma.
​
Järjestön ja asian alullepanijan Tiina Kuusiston toimesta ajetaan tällä hetkellä erittäin tärkeää asiaa lähes sankarillisin interventioin, enkä halua edes lisätä sen perään sanaa "mutta". Haluan lisätä asiaan näkökulmaa, jotta koko ilmiön saama huomio saadaan kaikessa laajudessaan valjastettua kaikkeen koiran kouluttamiseen ja käsittelemiseen.
"Tämä ilmiö on iänikuinen, ihmislajin toistuva ongelma."
MTV3 Kymmenen uutisten alalaidassa näkyi eilen otsikointi: Suojelukoirat - Yle: Salavideot paljastavat suojelukoirien väkivaltaisen kohtelun. Sana "suojelukoira" toistuu näinä päivinä kaikessa mediassa näkyvässä materiaalissa, varmaankin kymmeniä kertoja päivässä ja ehkä lähes jokaisen kansalaisen silmissä. Pohdin, mitä sanat "suojeluharrastaminen" tai "suojelukoira" tuovat tulevaisuudessa kansalaisten mieleen?
Haluan tuoda näkyviin tämän ilmiön kokonaisvaltaisen laajuuden kaikessa koiraharrastamisessa ja eläinten käsittelyssä, ja toivottavasti myös vähentää kaikkiin suojeluharrastajiin tällä hetkellä kohdistuvaa painetta. Tuntemani suojeluharrastajat ovat lähipäivinä toistuvasti osoittaneet huolensa siitä, kuinka heihin suhtaudutaan jatkossa, ja samaan aikaan tuntemani muiden lajien kouluttajat pohtivat ääneen kuinka he näkevät koirien kaltoinkohtelua myös omien lajiensa parissa. Eittämättä suojeluharrastuksessa lajina halutaan lisätä koiran halukkuutta ja uskottavuutta purutilanteessa, joten lajin perustavoitteet voivat ajaa tietämättömät ja koiriaan kohtaan empatiakyvyttömät ihmiset tekemään hulluja asioita, kuten lisäämään koiran aggressiivisuutta kivun kautta. Lajin perusluonne ei kuitenkaan edellytä tätä, ja lajin parissa on suuri määrä taitavia koiran kouluttajia, jotka kouluttavat koiriaan palkkioperusteisin menetelmin ja ilman väkivaltaa. Vaikka väkivaltaisia menetelmiä esiintyy videomateriaalin perusteella suojelulajin parissa kummastuttavan laajasti, koko laji itsessään ei ole tuhoontuomittu, tai kaikki suojelua harrastavat koirat onnettomia. Parhaimmillaan laji lisää sekä koiran, että omistajansa elämänlaatua. Tämäkin laji on parhaimmillaan silloin, kun koira tekee harrastusta mielellään.
​
Väkivalta ja epäeettiset toimintatavat näkyvät kaikenlaisessa koiran kohtelussa, eikä vika ei ole yksittäisessä harrastuslajissa, vaan tavassa jolla suhtaudumme eläimiin. Kirjoitan monikossa, sillä tarkoitan "meitä ihmisiä" erottelematta joukosta yksilöitä.
"Vika ei ole yksittäisessä harrastuslajissa, vaan tavassa jolla suhtaudumme eläimiin."
Ihmiset rakastavat eläimiä, ja lemmikkikulttuuri on jo lähes maailmanlaajuinen ilmiö. Nykykoira voi elää ihmisten näkökulmasta kuin amerikkalainen filmitähti; sillä on fysioterapeutti, käyttäytymisterapeutti, hieroja, yksityinen lääkäri ja suurissa määrin omaisuutta lelujen ja varusteiden muodossa. Maailman onnellisin koira, sanovat. Samaan aikaan, koiran omistaminen johtaa käytännössä väkisin jonkinlaiseen yksilön oikeuksien polkemiseen, ja hevosten kanssa asia muodostuu elinolosuhteiden järjestämisen haasteellisuuden vuoksi vielä monimutkaisemmaksi. Rajoitamme helposti ja tahtomattamme erityisesti lemmikkien vapautta tehdä valintoja, ja se on monelle täysin arkipäiväinen tapa suhtautua lemmikkiin. Lemmikin arkielämä koostuu siitä, mitä ihminen pystyy sille tarjoamaan, ja mitä ihminen ymmärtää sille tarjota. Ihminen määrittää eläimen perustarpeiden täyttymisen, kuten ruokailun ajankohdan, nautittavan ravinnon, sosiaalisten suhteiden mahdollisuuden, elinympäristön sijainnin ja virikkeet, leikin mahdollisuuden, harrastukset - siis ihan kaiken. Lemmikin elinolosuhteiden rajoittaminen on myös pakollista huolenpitoa, eikä kyseessä ole tietenkään minkäänlainen väkivalta. Emme voi rinnastaa elinolosuhteiden puutteita aikaisemmin mainituilla videoilla nähtyyn väkivaltaan, mutta syvennän aihetta alati lähemmäs olennaisimpia; kuinka lemmikin pitäminen jo itsessään on eettisten kysymysten äärellä, ja kuinka me lajina kohtelemme eläimiä? Muistan jonkun sanoneen, että se kuinka kohtelemme eläimiä, on aikamme suurin kansallinen kriisi.
​
Päivätyössäni koirien ongelmakäyttäytymisen parissa arkipäivääni ovat mm. koirat, joita omistajat tarttuvat karvoista ja laittavat selälleen johtajuuden näyttämiseksi. Tämä johtajuusteoria on kumottu tieteen toimesta senziljoona vuotta sitten, mutta osa väestöstä on edelleen ilmiön kurimuksessa. Tässä nähdään pienoismallina se, mitä tapahtui videoilla nähdyillä palveluskoirakentillä; kun jokin hypoteesi on hyväksytty riittävän pitkään ja riittävän monen ihmisen mielipiteissä, muodostuu saippuakupla jonka sisällä olevat ihmiset ajattelevat toimivansa oikein. Jokapäiväisessä elämässä suuret massat ihmisiä selättävät koiriaan, kiskovat hihnassa vetäviä koiria kaulapannoista, nyppäisevät koiransa haukkuessa sitä karvoista tai karjahtavat koiralle, joka ei tiedä mitä siltä odotetaan. Tätä kaikkea tekevät tavalliset koiranomistajat, jotka eivät harrasta suojelua. Kierrän työkseni näissä kodeissa, ja näen näitä koteja joka päivä. Silti, koskaan en tapaa ihmistä, joka haluaa satuttaa koiraansa. Tapaan ihmisiä, jotka luulevat toimivansa koiransa parhaaksi, koska heille on esitetty tätä tukeva hypoteesi. Esimerkiksi, "koira tarvitsee vahvan johtajan tunteakseen olonsa turvalliseksi". Tästä ei nyt kuitenkaan päästä siihen, että puolustaisin koiria videoilla väkivaltaisesti käsitelleitä ihmisiä. Väitteeni on, että suurin osa ihmisistä luulee tekevänsä lemmikille hyvää silloinkin kun asianlaita on toinen. Tästä päästään johtopäätökseen: tarvitsemme omien toimintatapojemme ja ymmärryksemme kyseenalaistamista.
​
​
​
"Suurin osa ihmisistä luulee tekevänsä lemmikille hyvää silloinkin, kun asianlaita on toinen. Tarvitaan siis omien toimintatapojemme ja ymmärryksemme kyseenalaistamista."
Yksi aikamme ilmiö ovat hauskat kotivideot. Olemme oppineet nauramaan elekielelle, jota emme ymmärrä. Tosiaankin, nauramme toisen lajin kommunikoinnille, koska emme ymmärrä sitä. Silti koira on ymmärtääkseni ihmisen lähin laji. Näillä videoilla ahdistuneet koirat jahtaavat häntäänsä, näyttävät hymyilevän leveästi ja siristelevät silmiään hassut vaatteet päällä. Huomasitko, että olen käyttänyt tässä artikkelissa elekieleltään ahdistuneiden koirien kuvia? Et välttämättä, sillä tämä on täysin tavallista. Esimerkiksi maksullisten kuvapankkien kuvista on ammattilaisen silmin haastavaa löytää iloisia koirakuvia niin monien koirien stressaantuessa kuvaustilanteista.
​
Meidän yhteiskunnassamme on tämänhetkisen Oikeutta Eläimille-kampanjan ansiosta havahduttu siihen, kuinka brutaalia väkivaltaa joillakin palveluskoirakentillä voi näkyä. Valitettavasti joudun kertomaan, että tätä väkivaltaa näkyy kaikenlaisten koirien arjessa. Hevosia ilmiö koskettaa vielä suuremmin, sillä hevosten keskuudessa myös erilaisten pakottavien välineiden käyttäminen, väkivalta ja riittävästä elintilasta ja sosiaalisista suhteista eristäminen kuuluu arkipäivään. Hevosmaailmassa tilannetta tarkkailtuani voin kertoa, että paikat voivat olla varsin tukalat ihmisellä, joka ei ole tämän hevosmaailman yleisen kuplan sisällä. Kun hevosen elekieli näyttäytyy selvästi eikä ole asemassa jossa saisi yksityisen hevosenomistajan hevosenpitoon puuttua, moni vaihtaa tallia tai lopettaa hevosharrastamisen kokonaan. Hiljan tästä aiheesta noussut ratsastuskoulujen hevosten kohtelusta painui "pitäisi sitten vapauttaa kaikki hevoset preerialle"-kommenttien jalkoihin.
​
Nyt mediassa kuohuvan Saksanpaimenkoiraliiton alaisten koulutusten kohun lisäksi olisi loistava mahdollisuus puhua kaikista niistä tämän ilmiön pienoismalleista: Miksi läheisen lajimme stressieleet herättävät meissä hilpeyttä tietämättömyyden valossa? Miksi näemme koiramme kurinpalautusta tarvitsevina tai mieltään osoittavina yksilöinä? Miksi niin usein lyömme lemmikille otsaan leiman "ylivilkas", sen sijaan, että tutustuisimme paremmin sen liikunnan tarpeisiin? Miksi edelleen jalostamme rotuja, jotka tiedämme sairaiksi? Miksi vieläkin jotkut kuvittelevat, että stressin tuottaminen lisää oppimisen mahdollisuuksia minkään lajin keskuudessa?
​
Paremmassa maailmassa tietoa nykyaikaisista koirankoulutusmenetelmistä ja käyttäytymistarpeista olisi saatu näkyville niin laajasti, että sijaa väkivallalle tai vääränlaisille elinolosuhteille ei olisi. Tällä hetkellä brutaali fakta on, että lemmikkien määrä on liian suuri suhteessa siihen, kuinka hyvin pystymme niistä huolehtimaan, ja kuinka monet meistä pystyvät ja haluavat tehdä sen todella hyvin.
​
Tämä kaikki tapahtuu, koska me elämme vielä ihmisten maailmassa. Toivon, että mediassa käsittelyyn nousisi äärimmäisen väkivallan lisäksi valtavan mittakaavan ongelma: mitä eläin tarvitsee meiltä ihmisiltä, ollakseen onnellinen ja tasapainoinen lemmikki?
"Tämä kaikki tapahtuu, koska me elämme vielä ihmisten maailmassa."
© 2021 Jenny Jalonen. Tekstin käyttäminen julkaisutarkoituksessa vain kirjoittajan luvalla.
​