Koiran salattu kipu

Tiesitkö, että sairastavakin koira voi syödä, leikkiä, hyppiä ja vaikuttaa olevansa elämänsä kunnossa?

Asiakkaani koira on käynyt eläinlääkärissä. Sillä oli sittenkin kipua, kaikista epäuskomuksista huolimatta. Koiran jalassa oli useita murtumia, mm. polvilumpiossa. Olin tavannut koiran muutamaa päivää aikaisemmin ensimmäisen kerran, enkä nähnyt koirassa kipuilua ulkoisesti – se käveli tasaisesti kaikilla neljällä jalalla, kaikki jalat taipuivat normaalisti, eikä koira hankalasti peitsannut tai muuta epäilyttävää. Käyttäytymisen tasolla oli kuitenkin monia epäloogisia tapahtumia ja stressitoimintoja. Koiran omistaja kertoi, ettei koira vaikuta kotona lainkaan sairaalta.

Osa koiranomistajista kokee, että koira näyttäisi selvästi terveysmurheensa ja vähättelee siksi eläinlääkärin tarvetta. Kun koirat kiputilat lopulta selviävät kouluttajan ohjeistuksesta lääkärissä, lemmikin omistajat voivat kokea syyllisyyttä aiemmasta ajattelustaan. Kenenkään ei kuitenkaan pidä vähätellä ihmisen halukkuutta tunnistaa oman koiransa kipua; teemme varmasti aina parhaamme, minkä lemmikkimme hyväksi osaamme tehdä. Kyseessä on kuitenkin hyvin haastava tehtävä, josta ei selvitä useinkaan pelkällä halulla, sillä varsinkin työhön jalostettujen koirien työominaisuuksiin kuuluu voimakkaankin kivun sietäminen ja työn jatkaminen murheista huolimatta.

Joita esimerkkitapauksia koiran salatusta kivusta tämän esitykseni konkretisoimiseksi: olen tavannut koiran, jonka kallon muoto oli kummallinen. Lääkärissä selvisi, että koiran kallo oli murtunut ja kodinvaihdossa jäänyt uudelta kodilta huomaamatta, joten koira eli sen kanssa pitkään. Myöhemmin koiralla puhkesi epilepsia joka aiheutti koiralla voimakkaita, raivon täytteisiä kohtauksia jonka vuoksi minut kutsuttiin paikalle. Toisella koiralla oli jalassaan kysta joka aiheutti koiran asennossa sisäisen lihaksiston toispuoleisuuden, jonka vuoksi koiran suolistoa tukevat lihakset lakkasivat toimimasta oikein ja koiralle koitui ulostamiseen liittyviä ongelmia. Monenkin asiakkaan koiralla on ollut omistajan huomaamatta nivelrikko joka on aiheuttanut haukkukohtauksia, joillakin taas kaikennäköistä nilverikoista aluksi huomaamattomaan atopiaan, kaikki samalla yksilöllä. Erään koiran hampaat mätänivät sen suuhun vain vuoden iässä. Missään näistä tapauksissa omistajilta ei ole voinut odottaa minkäänlaista mahdollisuutta huomata koiran sairastumista. Vasta paikalle pyyhältänyt kouluttaja tai joku muu ulkopuolinen ihminen, joka ei ole tottunut koiran oireisiin jokapäiväisessä elämässä ja jolla on riittävät tiedot koirista, pystyy tarkastelemaan itselleen uuden koiran käyttäytymistä riittävän objektiivisesti. Juuri koiran kanssa eläminen ja oireiden normaaliksi asettuminen tekee sen kivun tunnistamisesta niin haastavaa.

Toisin sanoen; syövä ja ontumatta juokseva koira ei automaatisesti ole terve. Seuratessani koiria olen todennut, että silloinkin kun kipu ei ole nähtävissä ylläolevista merkeistä, sen voi usein todentaa koiran käyttäytymistä havainnoimalla. Kivuliaan koiran käyttäytymiseen liittyy usein joko ylivilkkautta tai passiivisuutta ja sen käyttäytymisessä voi olla erikoiselta tuntuvia piirteitä. Koira voi esimeriksi haukkua paljon ilman selvältä tuntuvaa syytä, tai hermostua yllättäen silityksistä, joita on toivonut itse hetkeä aikaisemmin.

Vaikka kivusta olisikin näkyvillä merkkejä, siihen liittyvien eleiden ja käytösten kirjo voi olla varsin moninainen. Mistä kivun voi tunnistaa?
 

Tässä joitakin esimerkkejä:
 

  • Koiran ruokahalun muutokset ja ruokahalun vaihtelu

  • Läähättäminen ilman fyysistä rasitusta tai kuumaa ilmanalaa

  • Huulten toistuva lipominen

  • Ilman, käsien ja pintojen nuoleskelu

  • Toistuvasti ravisteleminen, esimerkiksi tietyn liikkeen jälkeen

  • Laajentuneen silmät  tai silmien siristely

  • Raskas hengitys, tihentynyt syke

  • Liikeratojen muutokset, kuten peitsaaminen (ns. "kamelikävely)

  • Jonkin askellajin, kuten ravin vältteleminen

  • Liikuntahaluttomuus ulkoillessa, pysähteleminen

  • Liiallinen ja/tai tiheä juominen

  • Tassujen nuoleminen ja/tai pureminen

  • Venyttelemättömyys, tai venytteleminen aikaisempaa enemmän

  • Vinossa toisella lonkalla istuminen

  • Aggressiivisuus

  • Voimakas liimautuminen omaan ihmiseen nk. hyperkiintymys, usein näkyy myös yksinolon ongelmina

  • Ontuminen

  • Satunnainen jalalla ilmaan potkaiseminen tai askeleen väliin jättäminen kesken vauhdin tai liikkelle lähdössä

  • Voimakas eteenpäin pyrkiminen liikunnan aikana, ylikiihtyneisyys ulkoillessa

  • Ylenpalttinen väsymys tai apaattisuus ulkoillessa

  • Sisätiloissa passivoituminen tai ylikiihtyneisyys, rauhoittumisen vaikeudet

  • Unirytmin häiriintyminen, öisin valvominen

  • Liikeratojen muutokset, esimerkiksi vinot asennot

  • Asentojen kuten maahanmenon tai istumisen välttäminen

  • Nurkkaan tai piiloon nukkumaan vetäytyminen

  • Haluttomuus hyppiä tai halu hypätä kovasta vauhdista ennemmin kuin hitaasta

  • Portaiden käveleminen vaikeutuu tai koira haluaa tehdä sen kovassa vauhdissa

  • Oppimisen vaikeudet koulutustehtävissä

  • Käyttäytymisen ongelmat, kuten eroahdistus, aggressiivisuus, ohitusongelmat ja käsittelyongelmat.

jennyjalonen.jpg

"Toisin sanoen; syövä ja ontumatta juokseva koira ei automaattisesti ole terve."

Elimistöllisesti pitkäaikainen kipu tekee hallaa koiralle psyyken lisäksi fysiologisesti. Kun koira kohtaa kipua, sen elimistöön erittyy erilaisia välittäjäaineita joiden tarkoitus on lievittää kipua ja lisätä koiran toimintavalmiutta selviytymisen takaamiseksi. Koira voi olla ylikiihtynyt esimerkiksi kipua lievittävän adrenaliinin vaikutuksesta, tai passiivinen kuluttaessaan kaikki energiansa huonovointisuudesta selviytymiseen. Koiran elimistö on kuitenkin tarkoitettu ylläpitämään vain tietty määrä elimistön toimintoja, joten vaikka korva selviytyy arjesta sairaudenkin kanssa, pitkäaikaisen kivun seurauksena koiran elimistö kuluttaa enemmän voimavaroja kuin sillä oikeastaan olisi varaa. Pitkällä aikajaksolla tämä voi näkyä jopa loppuelämän koiran oppimiskyvyn tai terveyden heikentymisenä ja pysyvinäkin käyttäytymisen muutoksina.

Ratkaiseeko kivun loppuminen ongelmakäyttäytymisen? Kyllä ja ei. Osassa tapauksista kivun löytyminen ja sen syyn hoitaminen lopettaa koiran epätoivotun käyttäytymisen. Esimerkkinä mainittakoon koira, joka puri omistajaansa mitä ihmeellisemmissä tilanteissa täysin varoittamatta. Siltä löydettiin sairaus johon se sai lääkityksen ja pureminen loppui. Vastaavasti olen tavannut koirakoita joissa koira puree, sen sairaus löytyy ja hoidetaan, mutta koira puree edelleen vastaavissa tilanteissa. Näiden tapausten ero perustuu siihen, että koiran oppiminen on hyvin yksilöllistä ja koirayksilöiden tilanteetkin eroavat toisistaan. Osalle koirista kipuun liittyvä käyttäytyminen vakiintuu ja siitä tulee koiralle normaali toimintamalli oppimisen seurauksena. Vaikka kipu on poissa, voi opittu käytös jäädä koulutettavaksi. 

 

Koira on selviytymisen ja terveysmurheidensa piilottelun mestari, sillä koiran on tullut selviytyä sekä luonnossa, että ihmisen sille asettamissa toisinaan vaarallisissakin tehtävissä. Koira ei ole voinut jäädä kärsimään esimerkiksi sitä purreen saaliinsa luolaan, vaan sen on tullut löytää toimintakyky  selviytymiseen ja tehtävän loppuun asti saattamiseen. Esimerkiksi tästä syystä koiran elimistöllä on luontainen kyky ylikiihdyttää toimintaansa tilaan, jossa koiran on helpompi olla terveysongelmien kanssa. Ylikiihtyneisyyden mukana nähdään usein ongelmakäyttäytymistä. 


 

Paras palvelus jota voit tehdä koirallesi on tutustua koiraasi ensisijaisesti positiivisesti tarkastellen sitä yksilönä, joka yrittää selvitä elinympäristössään. Ongelmallinenkin käyttäytyminen on aina seurausta sopeutumisyrityksistä. Jos epäilet koiras terveyttä tai et ole tutkituttanut koiraasi aikoihin, tutkiminen on mielekästä ennen ongelmakäyttäytymisen ratkaisua. Koska koiralla ei ole eläinlääkäriasioissa itsemääräämisvaltaa tai kykyjä, on vain eettistä huolehtia koiran terveydestä ennemmin ylimitoitetusti, kuin liian vähäisissä määrin.

Koiran käyttäytymisen taustalta löytynyt kipu on usein hyvä asia, jos koiran käyttäytyminen on hyvin haastavaa ja löydökset oireineen hoidettavissa. Tilanne ei tietysti ole hyvä siksi, että koira on kipeä - vaan siksi, että terveysmurheen löytäminen on mahdollisesti ensimmäinen ja tärkein askel siihen, että koiran käyttäytymisen ratkaisemiselle saadaan hyvät edellytykset.

© 2018 Jenny Jalonen. Tekstin käyttäminen vain luvalla.