top of page
Koiran salattu kipu

Tiesitkö, että sairastavakin koira voi syödä, leikkiä, hyppiä ja vaikuttaa olevansa elämänsä kunnossa?

Varmaankin työurani tavanomaisin tarina suurimmassa osassa tapauksia: asiakkaani koira on käynyt eläinlääkärissä. Sillä oli sittenkin kipua, kaikista epäuskomuksista huolimatta. Raflaavana ääritapauksena kerrottakoon koirasta, jolla oli jalassa useita murtumia, mm. polvilumpiossa. Olin tavannut koiran muutamaa päivää aikaisemmin ensimmäisen kerran, enkä nähnyt koirassa kipuilua ulkoisesti – se käveli tasaisesti kaikilla neljällä jalalla, kaikki jalat taipuivat normaalisti, eikä koira hankalasti peitsannut tai muuta epäilyttävää. Käyttäytymisen tasolla oli kuitenkin monia epäloogisia tapahtumia ja stressiin liittyviä toimintoja. Koiran omistaja kertoi, ettei koira vaikuta kotona lainkaan sairaalta ja ymmärsin tämän oletuksen hyvin. Vain koiran psyyken käyttäytymistä tarkastellessa löytyi viitteitä terveysvaivoista.

Koirien terveysmurheita jää huomaamatta paljon, ja joidenkin tutkimusten mukaan jopa yli 80% koirista kokee elämänsä aikana salaista kipua. Syitä tähän on useita, mutta ei yhtäkään syyllistä. Osa koiranomistajista kokee, että koira näyttäisi selvästi terveysmurheensa ja ei siksi näe eläinlääkärin tarvetta. Kun koirat kiputilat lopulta selviävät kouluttajan ohjeistuksesta lääkärissä, lemmikin omistajat voivat kokea syyllisyyttä aiemmasta ajattelustaan. Varmaa on, että koskaan tämä ei ole tahallista. Teemme varmasti aina parhaamme, minkä lemmikkimme hyväksi osaamme tehdä. Kyseessä on kuitenkin hyvin haastava tehtävä, josta ei selvitä useinkaan pelkällä halulla, sillä varsinkin työhön jalostettujen koirien työominaisuuksiin kuuluu voimakkaankin kivun sietäminen ja työn jatkaminen murheista huolimatta. Lisähaasteen tuovat monessa vaivassa hyvin lievät oireet, jotka voivat olla likimain huomaamattomia tai muodostua osaksi arkea ja omistajan mieleessä myös koiran yksilöllistä tarinaa. Esimerkiksi "se on aina kävellyt kolmella jalalla" tai "se on aina ollut nirso". 

Joitakin esimerkkitapauksia koiran salatusta kivusta tämän esitykseni konkretisoimiseksi. Mielenkiintoinen ääritapaus ensimmäisenä: olen tavannut koiran, jonka kallon muoto oli kummallinen. Lääkärissä selvisi, että koiran kallo oli murtunut ja kodinvaihdossa jäänyt uudelta kodilta huomaamatta, joten koira eli sen kanssa pitkään. Myöhemmin koiralla puhkesi epilepsia joka aiheutti koiralla voimakkaita, raivon täytteisiä kohtauksia jonka vuoksi minut kutsuttiin paikalle. Toisella koiralla oli jalassaan kysta joka aiheutti koiran asennossa sisäisen lihaksiston toispuoleisuuden, jonka vuoksi koiran suolistoa tukevat lihakset lakkasivat toimimasta oikein ja koiralle koitui ulostamiseen liittyviä ongelmia. Näiden erikoisempien tapausten lisäksi  arkisesti työssäni yllättävän monella koiralla on ollut karvojen ja korvatulehdusten aiheuttama syvä korvatulehdus äänipelkojen taustalla. Monenkin asiakkaan koiralla on ollut omistajan huomaamatta nivelrikko joka on aiheuttanut haukkukohtauksia, joillakin taas kaikenlaista hyvin huomaamattomasta ruoka-aine allergiasta yllättävänkin huomaamattomaan atopiaan. Eroahdistuskoirien kohdalla en ala edes puhumaan suolistovaivojen ja eroahdistuksen ja ruoka-aine allergioiden pyhästä kolminaisuudesta tässä yhteydessä, sillä siitä voisi kirjoittaa kirjasarjan. Oli tapaus yleensä minkälainen tahansa, missään näistä omistajilta ei ole voinut odottaa realistisesti mahdollisuutta huomata koiran sairastumista. Vasta paikalle pyyhältänyt kouluttaja tai joku muu ulkopuolinen ihminen, joka ei ole tottunut koiran oireisiin jokapäiväisessä elämässä (ja jolla on riittävät tiedot koirista useinmiten työnsä puolesta), pystyy tarkastelemaan itselleen uuden koiran käyttäytymistä riittävän objektiivisesti. Juuri koiran kanssa eläminen ja oireiden normaaliksi asettuminen tekee sen kivun tunnistamisesta niin haastavaa. Tästä syystä kouluttajakin konsultoi usein mielellään kollegaa oman koiransa kohdalla. 

Toisin sanoen; syövä ja ontumatta juokseva koira ei automaatisesti ole terve. Seuratessani koiria olen todennut, että silloinkin kun kipu ei ole nähtävissä selkeästi, sen voi usein todentaa koiran käyttäytymistä havainnoimalla, joka ei välttämättä tunnu ensimmäisenä ainakaan yhtä loogiselta vaihtoehdolta kuin vaikka tassujen taivutteleminen jokin konkreettisemmalta tuntuva asia. Kivuliaan koiran käyttäytymiseen liittyy kuitenkin usein joko selkeästi näkyvää ylivilkkautta tai passiivisuutta ja/tai sen käyttäytymisessä voi olla muita erikoiselta tuntuvia piirteitä. Koira voi esimeriksi haukkua paljon ilman selvältä tuntuvaa syytä, tai hermostua yllättäen silityksistä, joita on toivonut itse hetkeä aikaisemmin. Omassa työssäni oireet voivat olla tämän lisäksi myös merkityksellisempiä enemmän kombinaatioina koiranomistajille arkisemmista ja usein siten myös pienemmiltä tuntuvista asioista: jos koira sekä syö ruohoa, että on nirso, että ulostaa toistuvasti useita kertoja saman lenkin aikana, suoliston tilaan on hyvä perehtyä tarkemmin. 

Vaikka kivusta olisikin näkyvillä merkkejä, siihen liittyvien eleiden, oireiden ja käytösten kirjo voi olla varsin moninainen. Mistä kivun, epämukavuuden tai sairauden voi tunnistaa?
 

Tässä joitakin esimerkkejä, joiden erilaiset yhdistelmät voivat kieliä terveysongelmista:
 

  • Koiran ruokahalun muutokset ja ruokahalun vaihtelu

  • Läähättäminen ilman fyysistä rasitusta tai hellettä

  • Toistuvasti ravisteleminen, esimerkiksi tietyn liikkeen jälkeen

  • Laajentuneet silmät  tai toistuva silmien siristely

  • Täriseminen ilman pelkotilannetta

  • Raskas hengitys, tihentynyt syke

  • Liikeratojen muutokset, kuten peitsaaminen tai passi (ns. "kamelikävely)

  • Ryhdin muutokset, esim. selkä köyryllä tai takajalat syvemmällä selän alla, vinottain käveleminen

  • Hidastuneet liikkellelähdöt tai kankeus levon jälkeen

  • Jonkin askellajin, kuten ravin vältteleminen

  • Liukuvien alustojen välttäminen

  • Liikuntahaluttomuus ulkoillessa, pysähteleminen

  • Stereotyyppinen käyttäytyminen: valojen, pölyn, varjojen tai kärpästen jahtaaminen

  • Puruluiden tai muiden kovien asioiden järsimisen vältteleminen

  • Pahanhajuinen hengitys

  • Uteliaisuuden ja leikkimishalun väheneminen

  • Tassujen nuoleminen ja/tai pureminen

  • Kuonon hinkkaaminen tassuilla

  • Ylikorostunut ruokahalu ja ruoan varastaminen, vierasesineiden tai syötäväksi
    kelpaamattomien materiaalien 
    nieleminen

  • Minkä tahansa kehon osan kutiaminen, punoittaminen, nuoleminen tai märkiminen

  • Tekstiilien, kuten peittojen tai koiranpedin nuoleminen, toistuva huulten, nenän tai ilman lipominen

  • Ylimalkainen ihmisen ihon nuoleminen

  • Silmien jatkuva vuotaminen ilman ahtaita kyynelkanavia

  • Toistuva kierminen tai kuonon/kehon hankaaminen huonekaluihin

  • Huulten toistuva lipominen

  • Ilman, käsien ja pintojen nuoleskelu

  • Toistuva aivastelu ja reverse sneezing

  • Kääntyily kohti kylkiä, vatsaa tai takaosaa

  • Hilseily ja karvapeitteen heikkeneminen

  • Liiallinen tai vähäinen juominen

  • Röyhtäileminen tai säännöllinen oksenteleminen

  • Yskiminen

  • Maiskutteleminen, lipominen, nieleskeleminen

  • Lisääntynyt tai vähentynyt virtsaaminen

  • Anaalirauhasoireet kuten vetää peppua maassa

  • Ulosteen, maan tai ruohon syöminen

  • Ulosteen laadun toisteleva vaihtuminen tai ainainen kovuus/löysyys

  • Käveleminen/tamppaaminen/tepasteleminen ulostamisen aikana

  • Närästys, yskiminen ruokailun jälkeen

  • Useaan kertaan ulostaminen saman ulkoilun aikana

  • Ilmavaivat

  • Toistuva hikka

  • Tassujen hikoilu

  • Venyttelemättömyys, tai venytteleminen aikaisempaa enemmän

  • Erikoiset asennot, esim. aina toisella lonkalla istuminen tai takajalat suorana makaaminen

  • Aggressiivinen käyttäytyminen

  • Leikkiasentoon jääminen/kumarteleminen

  • Sisälle virtsaaminen/ulostaminen, ihmisen läsnäollessa tai ilman

  • Voimakas liimautuminen omaan ihmiseen nk. hyperkiintymys, usein näkyy myös yksinolon ongelmina

  • Ontuminen

  • Satunnainen jalalla ilmaan potkaiseminen tai askeleen väliin jättäminen kesken vauhdin tai liikkelle lähdössä

  • Tassujen herkistyminen kosteudelle

  • Erikoiset makuuasennot mm. "sammakkoasento"

  • Liiallinen omistajan tai toisen koiran nylkyttäminen

  • Voimakas eteenpäin pyrkiminen liikunnan aikana, ylikiihtyneisyys ulkoillessa

  • Ylenpalttinen väsymys tai apaattisuus ulkoillessa

  • Sisätiloissa passivoituminen tai ylikiihtyneisyys, rauhoittumisen vaikeudet

  • Unirytmin häiriintyminen, öisin valvominen

  • Haluttomuus olla silitettävänä tai sylissä

  • Vaatteiden tai valjaiden pukemisen vastustaminen

  • Liikeratojen muutokset, esimerkiksi vinot asennot

  • Asentojen kuten maahanmenon tai istumisen välttäminen

  • Nurkkaan tai piiloon nukkumaan vetäytyminen

  • Haluttomuus hyppiä tai halu hypätä kovasta vauhdista ennemmin kuin hitaasta

  • Portaiden käveleminen vaikeutuu tai koira haluaa tehdä sen kovassa vauhdissa

  • Äkillinen aggressiivisuus tai pelkotila herätettäessä

  • Unen herkkä häiriintyminen, levon vaikeutuminen

  • Öinen heräileminen, öiset aktiviteetit (esim. käveleskely, ihmisten herättäminen, virstaaminen)

  • Päiväunien jatkuva keskeytyminen, haastavuus siirtyä lepoon/rauhoittua

  • Yleinen arkuus/epäluuloisuus, neuroottisuus, herkästi säikähteleminen

  • Oppimisen vaikeudet koulutustehtävissä, suorituskyvyn lasku, motivoitumattomuus

  • Yllättäen alkaneet pelkotilat tai niiden voimistuminen

  • Vanhuusiässä alkanaeet kognitiiviset ongelmat: unohteleminen, tuttujen asioiden säikähtäminen, nurkkien tai seinien tuijotteleminen

  • Käyttäytymisen ongelmat, kuten eroahdistus, aggressiivisuus, ohitusongelmat ja käsittelyongelmat.

Mikäli ylläoleva lista tuntuu auttamattoman pitkältä ja mahdottomalta käydä läpi täysin oireetta, paljastettakoon että yksittäistä oiretta ei aina kannata tuijottaa. Joissakin tapauksissa yksittäinen oire on merkityksetön, mutta oireiden yhdistelmillä on merkitystä. Omat asiakkaani täyttävät kerran kuukaudessa n. sadan oireen eri osa-alueisiin jaetun kartoituksen, jonka tavoitteena on huomata muutokset koiran terveydentilassa (kaikkiin suuntiin, myös paranemiseen!). Näin turvataan taloudellisestikin arvokasta koulutusprosessia harjoittamalla vain tervettä koiraa. Siedättämiseen perustuvassa kouluttamisessa kun harmillisesti samat harjoitukset jotka terveellä koiralla johtavat oppimiseen ja siedättymiseen, voivatkin sairaalla koiralla johtaa koiran herkistymiseen, eli esim. eroahdistuskoulutuksessa yksinolohaasteen pahenemiseen.

jennyjalonen.jpg

"Toisin sanoen; syövä ja ontumatta juokseva koira ei automaattisesti ole terve."

Elimistöllisesti pitkäaikainen kipu tekee hallaa koiralle psyyken lisäksi fysiologisesti. Kun koira kohtaa kipua, sen elimistöön erittyy erilaisia välittäjäaineita joiden tarkoitus on lievittää kipua ja lisätä koiran toimintavalmiutta selviytymisen takaamiseksi. Koira voi olla ylikiihtynyt esimerkiksi kipua lievittävän adrenaliinin vaikutuksesta, tai passiivinen kuluttaessaan kaikki energiansa huonovointisuudesta selviytymiseen. Koiran elimistö on kuitenkin tarkoitettu ylläpitämään vain tietty määrä elimistön toimintoja, joten vaikka korva selviytyy arjesta sairaudenkin kanssa, pitkäaikaisen kivun seurauksena koiran elimistö kuluttaa enemmän voimavaroja kuin sillä oikeastaan olisi varaa. Elimistö myös sulkee järjestelmiä, jotka eivät ole selviytymisen kannalta oleellisia. Tutkimusten mukaan näiden järjestelmien heikko toiminta voi mm. vaikuttaa koiran kasvuun, lihasmassaan tai tulehdusherkkyyteen. Stressi ja suolistohaasteet kulkevatkin nykytiedon mukaan erittäin voimakkaasti yhdessä. Pitkällä aikajaksolla stressi ja sen vaikutukset voivat näkyä jopa loppuelämän koiran oppimiskyvyn tai terveyden heikentymisenä, sekä siten pysyvinäkin käyttäytymisen muutoksina.

Ratkaiseeko kivun loppuminen ongelmakäyttäytymisen? Kyllä ja ei. Osassa tapauksista kivun löytyminen ja sen syyn hoitaminen lopettaa koiran epätoivotun käyttäytymisen. Esimerkkinä mainittakoon koira, joka puri omistajaansa mitä ihmeellisemmissä tilanteissa täysin varoittamatta. Siltä löydettiin sairaus johon se sai lääkityksen ja pureminen loppui. Vastaavasti olen tavannut koirakoita joissa koira puree, sen sairaus löytyy ja hoidetaan, mutta koira puree edelleen vastaavissa tilanteissa. Näiden tapausten ero perustuu siihen, että koiran oppiminen on hyvin yksilöllistä ja koirayksilöiden tilanteetkin eroavat toisistaan. Osalle koirista kipuun liittyvä käyttäytyminen vakiintuu ja siitä tulee koiralle normaali toimintamalli oppimisen seurauksena. Vaikka kipu on poissa, voi opittu käyttäytyminen jäädä koulutettavaksi. 

Koira on selviytymisen ja terveysmurheidensa piilottelun mestari, sillä koiran on tullut selviytyä sekä luonnossa, että ihmisen sille asettamissa toisinaan vaarallisissakin tehtävissä. Koira ei ole voinut jäädä kärsimään esimerkiksi sitä purreen saaliinsa luolaan, vaan sen on tullut löytää toimintakyky  selviytymiseen ja tehtävän loppuun asti saattamiseen. Esimerkiksi tästä syystä koiran elimistöllä on luontainen kyky ylikiihdyttää toimintaansa tilaan, jossa koiran on helpompi olla terveysongelmien kanssa. Ylikiihtyneisyyden mukana nähdään usein ongelmakäyttäytymistä. 
 

Paras palvelus jota voit tehdä koirallesi on tutustua koiraasi ensisijaisesti positiivisesti tarkastellen sitä yksilönä, joka yrittää selvitä elinympäristössään. Ongelmallinenkin käyttäytyminen on aina seurausta sopeutumisyrityksistä. Jos epäilet koiras terveyttä tai et ole tutkituttanut koiraasi aikoihin, tutkiminen on mielekästä ennen ongelmakäyttäytymisen ratkaisua. Koska koiralla ei ole eläinlääkäriasioissa itsemääräämisvaltaa tai kykyjä, on vain eettistä huolehtia koiran terveydestä ennemmin ylimitoitetusti, kuin liian vähäisissä määrin.

Koiran käyttäytymisen taustalta löytynyt kipu/pahoinvointi/epämukavuus on usein hyvä asia, jos koiran käyttäytyminen on hyvin haastavaa ja löydökset oireineen hoidettavissa. Tilanne ei tietysti ole hyvä siksi, että koira on kipeä - vaan siksi, että terveysmurheen löytäminen on mahdollisesti ensimmäinen ja tärkein askel siihen, että koiran käyttäytymisen ratkaisemiselle saadaan hyvät edellytykset.

© 2018 Jenny Jalonen. Tekstin käyttäminen vain luvalla.

bottom of page