Asiakkaani koira on käynyt eläinlääkärissä. Sillä oli sittenkin kipua, kaikista epäuskomuksista huolimatta. Koiran jalassa oli kahdeksan murtumaa, mm. polvilumpion murtuma. Olin tavannut koiran muutamaa päivää aikaisemmin ensimmäisen kerran, enkä nähnyt koirassa kipuilua ulkoisesti – se käveli tasaisesti kaikilla neljällä jalalla, kaikki jalat taipuivat normaalisti, eikä koira hankalasti peitsannut tai muuta epäilyttävää. Käyttäytymisen tasolla oli kuitenkin monia epäloogisia muutoksia ja jopa pakko-oireiden tasolle yltäviä stressitoimintoja. Koiran omistaja kertoi, ettei koiralle ole voinut tapahtua mitään eikä se voi muutenkaan olla sairas, sillä se olisi jo huomattu. 

Edellä kerrottu tarina ei ole sellaisenaan tosi, mutta sen faktat ovat. Se voisi myös olla totta aivan hyvin tuollaisenaan. Omistaja voi kokea syyllisyyttä lemmikin salaisuuden paljastuttua - miksi terveysmurheita ei ole huomattu? Siihen liittyvät tunteet ovat itsellenikin tuttuja, sillä aikanaan elin useita vuosia reumakoiran kanssa huomaamatta koirakaverin sairastavan. Kenenkään ei pitäisikään lainkaan vähätellä ihmisen halukkuutta tunnistaa oman koiransa kipua. Kyseessä on kuitenkin hyvin haastava tehtävä josta ei selvitä useinkaan pelkällä halulla, sillä varsinkin työhön jalostettujen koirien työominaisuuksiin kuuluu voimakkaankin kivun sietäminen ja työn jatkaminen murheista huolimatta.

Esimerkkitapauksia salatusta kivusta tämän esitykseni konkretisoimiseksi: olen tavannut koiran, jonka kallon muoto oli kummallinen. Lääkärissä selvisi, että koiran kallo oli murtunut ja kodinvaihdossa jäänyt uudelta kodilta huomaamatta, joten koira eli sen kanssa pitkään. Myöhemmin koiralla puhkesi epilepsia joka aiheutti koiralla voimakkaita, raivon täytteisiä kohtauksia jonka vuoksi minut kutsuttiin paikalle. Toisella koiralla oli jalassaan kysta joka aiheutti koiran asennossa sisäisen lihaksiston toispuoleisuuden, jonka vuoksi koiran suolistoa tukevat lihakset lakkasivat toimimasta oikein ja koiralle koitui ulostamiseen liittyviä ongelmia. Monenkin asiakkaan koiralla on ollut omistajan huomaamatta nivelrikko joka on aiheuttanut haukkukohtauksia, joillakin taas kaikennäköistä nilverikoista fibromyalgiaan samalla yksilöllä. Erään koiran hampaat mätänivät sen suuhun vain vuoden iässä. Missään näistä tapauksissa omistajilta ei ole voinut odottaa minkäänlaista mahdollisuutta huomata koiran sairastumista. Vasta paikalle pyyhältänyt kouluttaja tai joku muu ulkopuolinen ihminen joka ei ole tottunut koiran oireisiin ja jolla on riittävät tiedot koirista, pystyy tarkastelemaan itselleen uuden koiran käyttäytymistä riittävän objektiivisesti. Juuri koiran kanssa eläminen ja oireiden normaaliksi asettuminen tekee sen kivun tunnistamisesta niin haastavaa.

Toisin sanoen; syövä ja ontumatta juokseva koira ei automaatisesti ole terve. Seuratessani koiria olen todennut, että silloinkin kun kipu ei ole nähtävissä ylläolevista merkeistä, sen voi usein todentaa koiran käyttäytymistä havainnoimalla. Kivuliaan koiran käyttäytymiseen liittyy usein joko ylivilkkautta tai passiivisuutta ja sen käytöksen funktioissa tuntuu olevan aukkoja. Jos käyttäytymiselle ei ole nähtävissä logiikkaa, mutta käyttäytymisen syytä ei kyetä löytämään voidaan todeta, että kipu saattaa olla tutkimuksen arvoinen asia ilman selviä oireitakin.

Vaikka kivusta olisikin näkyvillä merkkejä, siihen liittyvien eleiden ja käytösten kirjo voi olla varsin moninainen. Mistä kivun voi tunnistaa?
 

Tässä joitakin esimerkkejä:
 

  • Koiran ruokahalun muutokset ja ruokahalun vaihtelu pitkällä ajanjaksolla

  • Usein toistuva läähättäminen ilman fyysistä rasitusta

  • Huulten toistuva lipominen tai ilman nuoleskelu

  • Toistuvasti ravistelu itseään rauhoittaakseen esimerkiksi tietyn liikkeen jälkeen

  • Laajentuneen silmät, (whale eyes) tai silmien voimakas siristely, joka tosin tunnetaan myös koiran rauhoittavana eleenä ja saattaa liittyä useammin levollisuuteen tai rauhoitteluun kuin kipuun

  • Raskas hengitys, tihentynyt syke

  • Koiran asentojen muutokset, peitsaaminen

  • Jatkuva juominen

  • Tassujen nuoleminen ja/tai pureminen, jatkuva peseminen

  • Pysähteleminen kävelyn tai juoksun aikana

  • Koira ei venyttele tai venyttelee aikaisempaa enemmän

  • Aggressiivisuus 

  • Voimakas liimautuminen omaan ihmiseen, usein näkyy myös yksin olemisen kanssa alkaneina ongelmina

  • Toistuvasti ontuminen on tietenkin selvä merkki, mutta myös jalalla ilmaan potkaiseminen tai askeleen väliin jättäminen kesken vauhdin tai esimerkiksi hypyn jälkeen

  • Voimakas eteenpäin pyrkiminen lenkin aikana. Kipu saattaa aiheuttaa koirassa reaktion juosta kipua karkuun, jolloin koira vetää hihnassa voimakkaasti tai juoksee vapaaksi päästessään niin kovaa kuin mahdollista. Tähän liittyy usein koiran hallitsemattomuus, joka liittyy koiran kivun lievittämiseksi tarkoitettuun voimakkaaseen hormoniryöppyyn. Adrenaliini esimerkiksi lievittää kipua.

  • Ylenpalttinen väsymys tai yliaktiivisuus

  • Liikeratojen muutokset, esimerkiksi pää ei käänny sivuun, koiran asennot ovat vinoja, koira ei enää ole tutuissa asennoissa tai nukkumapaikoissa, ei mene mielellään istumaan tai maahan tai muuta, mikä on koiralle aikaisemmin ollut helppoa

  • Nurkkaan tai piiloon nukkumaan vetäytyminen

  • Haluttomuus hyppiä tai halu hypätä kovasta vauhdista

  • Portaiden käveleminen ei onnistu hitaamassa vauhdissa

  • Treenikupla puhkeaa, treenit eivät kulje – kipu aiheuttaa ajatteluun epäselkeyttä

  • Koiran epätoivotut käyttäytymisen. Silloin kun kyseessä on yksin olemisen ongelma, hihnassa räyhääminen, hihnassa vetäminen, yleistynyt haukkuminen tai muu epätoivottu käyttäytyminen, on ensisijainen väylä koiran kouluttamisen aloituksessa tutkia koiran terveys.

"Toisin sanoen; syövä ja ontumatta juokseva koira ei automaattisesti ole terve."

 


 

Minkäänlaista nettidiagnoosia tästä ei luonnollisestikaan voi tehdä. Jos koirasi tekee useampaa ylläolevaa listan oiretta tai tekee niistä jotakin merkittävän paljon, kannattaa asia tutkia.
 

 


 

Elimistöllisesti pitkäaikainen kipu tekee hallaa koiralle psyyken lisäksi fysiologisesti. Kun koira kohtaa kipua, sen elimistöön erittyy erilaisia hormoneja joiden tarkoitus on lievittää kipua ja lisätä koiran toimintavalmiutta selviytymisen takaamiseksi. Koiran elimistö on kuitenkin tarkoitettu ylläpitämään vain tietty määrä elimistön toimintoja, joten pitkäaikaisen kivun seurauksena koiran elimistö kuluttaa enemmän voimavaroja, kuin sillä oikeastaan olisi varaa. Pitkällä aikajaksolla tämä voi näkyä jopa loppuelämän koiran oppimiskyvyn tai terveyden heikentymisenä ja pysyvinäkin käyttäytymisen muutoksina.

Kun puhumme eläimen kouluttamisesta olemme hakoteillä aina jos keskitymme oireen hoitamiseen syyn ratkaisemisen sijaan. Tämän vuoksi esimerkiksi sitruunapanta yksin haukkuvalle koiralle on kamala temppu. Yksin oloa pelkäävän ja ulvovan koiran elimistössä tapahtuu monta myllerrystä, jotka aiheuttavat ja ylläpitävät ongelmakäytöstä. Kun koiran haukkuminen, (oire), estetään, on ilmiö käytännössä sama kuin teippaisi itkevän lapsen suun. Lapsi itkisi edelleen, jos pystyisi. Koiran elimistön voimakkaat fysiologiset muutokset ylläpitävät koiran tarvetta tähän käyttäytymiseen ja käyttäytymisen lähde on edelleen olemassa. Jos koira ei voi purkaa oireiluaan haukkumiseen, se purkaa sen joko johonkin muuhun mihin se pystyy, (esimerkiksi tavaroiden tuhoamiseen tai itsensä puremiseen ja pesemiseen), tai pahimmassa tapauksessa sen elimistö ottaa osumat itseensä voimakkaana ryöppynä ja koira kuluttaa kehostaan enemmän kuin sillä olisi varaa, kuten ylempänä mainittiin.
 


 

Kyllä ja ei. Osassa tapauksista kivun löytyminen ja sen syyn hoitaminen lopettaa koiran epätoivotun käyttäytymisen. Esimerkkinä mainittakoon koira, joka puri omistajaansa mitä ihmeellisemmissä tilanteissa täysin varoittamatta. Siltä löydettiin sairaus johon se sai lääkityksen ja pureminen loppui. Vastaavasti olen tavannut koirakoita joissa koira puree, sen sairaus löytyy ja hoidetaan, mutta koira puree edelleen vastaavissa tilanteissa. Näiden tapausten ero perustuu siihen, että koiran oppiminen on hyvin yksilöllistä ja koirayksilöiden tilanteetkin eroavat toisistaan. Osalle koirista kipuun liittyvä käyttäytyminen vakiintuu ja siitä tulee koiralle normaali toimintamalli, opittu käyttäytyminen. Koira paikkaehdollistuu helposti ja on sopeutuvainen eläin, joten se oppii nopeasti missä toimitaan milläkin tavalla. Vaikka kipu on poissa, voi opittu käytös jäädä koulutettavaksi. 
 

 


 

Paras palvelus jota voit tehdä koirallesi on tutustua koirasi asioihin ja ongelmiin siltä kantilta, että saat tietoa lisätäksesi koirasi hyvinvointia. Meidän on oltava tarkkoja siinä mitä koiraystäviemme kanssa teemme, sillä niillä ei ole eläinlääkäriasioissa itsemääräämisvaltaa tai kykyjä. Vaikka kokisit epätodennäköiseksi tai epämiellyttäväksi ajatuksen siitä, että et ole tunnistanut koirasi pitkäaikaista kipua itse, on koiran parhaaksi tutkia koiran kunto.

 

Koira on kivun suhteen salailun mestari ja tekee kaikkensa salatakseen sen, että on tullut kipeäksi. Kenenkään ei pitäisi syyttää itseään tai antaa muiden syyttää itseään siitä, että lemmikin kipu on jäänyt huomaamatta. Pääsääntöisesti ihmiset kuitenkin haluavat todella koiransa olevan terveitä ja onnellisia.

Koiran käyttäytymisen taustalta löytynyt kipu on usein hyvä asia, jos koiran käyttäytyminen on hyvin haastavaa ja löydökset oireineen hoidettavissa. Ei siksi, että koira on kipeä tai sairas vaan siksi, että se on mahdollisesti ensimmäinen ja tärkein askel siihen, että koiran käyttäytymisen ratkaisemiselle saadaan hyvät edellytykset.

Onko oma koirani kipeä?
Kivun aiheuttama stressi kuluttaa koiran elimistöä
Ongelmakäytös on oire, ei syy
Ratkaiseeko kivun loppuminen ongelmakäyttäytymisen?
Älä vähättele terveysongelman mahdollisuutta

© 2018 Jenny Jalonen. Tekstin käyttäminen vain luvalla.

© 2018 Jenny Jalonen